sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Puolen vuoden blogipaasto

Niin tuli syksy viime kirjoituksen jälkeen. Pimeä, märkä, väsynyt. Ei silloin vaan jaksa. Blogi siis jäi muun arjen pakerruksen jalkoihin. Nyt on joulukuu, lunta on ollut jo pitkän aikaa ja blogi-minäni on myös alkanut herätä horroksestaan. Tässä reilun viiden kuukauden aikana on valmistunut vaikka sun mitä, joten jaan niitä hieman eri postauksiin. Mennään nyt vaikka suurinpiirtein aikajärjestyksessä.

A Song of Beads & Lace (TdS etappi 4)
Lanka: Hopeasäie Gold, väri Vilja
Ohje: A Song of Beads & Lace (Ravelry)
Koko:37/38



Nämä olivat ensimmäiset helmisukkani. Koskaan en ollut helmiä neuloessani käyttänyt, joten tekniikka oli myös uusi. Onneksi ohjeita löytyi asiaan hyvin, vaikken niitä tietystikkään ollut etukäteen harjoitellut. Kun oli ekan helmen vuoro solahtaa neuleeseen, niin ohjekuvat ja -videot vaan esiin. Ja helppoahan tuo oli! Käytin heti alkuun vaijerimenetelmää, joka kyllä istui käsiini vallan mainiosti. Minulla oli vaijerilla noin 50 helmeä ja vaijereita oli kaksi. Ei siis tarvinnut koko ajan olla täyttämässä vaijeria. Lopullista helmimäärää en laskenut, mutta olisiko ollut vajaa parisataa. Maltillisesti siis.

Malli oli ensimmäinen Sarah Bessin ohje, jonka neuloin. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja kaaviot oli hyvin eritelty jokaista vaihetta varten. Lopputulos on hieman liian sekava omaan makuuni, mutta kyllä nämä sukat minulle jäivät loppujen lopuksi. 


Tyhmäpaita
Lanka: Geilsk 3Bomu-ply Bomulld og uld, väri C3
Ohje: Topstykke (Ravelry)
Koko: 40/Medium



Tähän paitaan kävisi moni hokeman ja lauselma. "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". "Ei kaikki kultaa joka kiiltää". "Moni kakku päältä kaunis". "Onks pakko jos ei haluu" "Kannattiko?" Joo, ei. Tilasin tämän langan ja ohjeen pakettina jo kolmisen vuotta sitten muutaman kanssaneulojan kanssa. Pitkään nämä marinoituivat laatikossa, kunnes viime keväänä sain tämän puikoille. Jo alussa huomasin, että värimakuni oli kovasti muuttunut muutaman vuoden takaisesta ja väri oli kovin pliisu. Mitä edemmäs tätä paitaa neuloin, sen tuskaisemmaksi se muuttui. Loppuun piti kirjaimellisesti neuloa hammasta purren. Sovitin enkä tykännyt. En vieläkään tykkää itseni päällä. Nyt joulun aikaan paita löysi uuden kodin äitini luona. Toivottavasti se on siellä onnellisempi kuin tuolla muovilaatikossa. Ohje oli hieman sekava, mutta Ravelryn avulla sain siitäkin nopeasti selon. Käännös ei ollut ihan parhaasta päästä. Onneksi en ollut ensikertalaisneuloja. Never again.

1 kommentti:

  1. Nätti tuo kyllä on. Mutta jotkut käsityöt pitää todellakin tekemällä tehdä valmiiksi.

    VastaaPoista